Mä vetelehdin jossain kuun alla
kun lauloi ääni galaksien kaikkivallan:
"Tokihan täällä maleksia saa,
vaan etkö tahtois maapallolla myös matkustaa?
Siis olkoon sinun tämä tie,
joka vie miten kuten minne lie"

Niin mä kävin kiinni pyydyksiin,
vuosikymmeniini muutamiin
Ne edessä laulelin lapsivedessä
la la la la la la la la,
la la la la la la la la,
tämä siis on elämää?
A-haa

Kun katsoo kauas historian taa,
on riveissä vain monen sorttista elukkaa:
juodaan savua ja spriitä;
syödään, kun ollaan kanveesiin kaatumassa kesken ottelun
No mitäs mä muuten noista elukoista
jollen peilissä näkis samanmoista

Niin mä kävin kiinni pyydyksiin;
vuosikummeniini muutamiin,
joissa lauleskellaan juottoloissa
la la la la la la la la

Ja mulla on vain mun moottorisuu
vaan naapurin neidolla on sen persikkapuu
Jos kumoon neidon pystyn puhumaan,
saan kiintymyksen, persikat ja perintömaan
No, mitäs mä muuten nosita persikoista,
muttei tuollaista paria lie toista?

Niin mä kävin kiinni pyydyksiin;
vuosikymmeniini muutamiin,
joissa lauleskellan lakanoissa
la la la la la la la la

Kuin hullut heittäydytään alati uuteen
kielet rautakaiteissa, naamat räässä
Kun vähä järkikin on ammuttu avaruuteen,
ukkokodissa horistaan housut päässä

Ja niin mä kävin kiinni pyydyksiin,
vuosikymmeniini muutamiin
ja jälkeen sen avaruuden komeroissa,
elämänura takana,
laulelee kaukana poissa positiivinen pakana
la la la la la la la la
Tämä on siis elämää?